Ei aina voi antaa itselleen "uusia alkuja", sen on luovuttajan puhetta : < ei tästä enää voi päästä eteenpäin, jos ei kokonaan kynnä koko maata puhtaaksi. Onnistuin tiputtamaan muutaman hikisen kilon, nyt olen vaan lihonnut ja tuskaillut sen kanssa. Miten voikaan tehdä itsensä näin onnettomaksi?

Nyt ei enää tee mieli syödä - ei hetkeen. Ei ole kaapissa muuta hyvää kuin sitä tuoretta ruisleipää, mutta... se ei ole niinkään "hyvää"=rasvaa, sokeria, kaloreita. Haluaisin kovasti pitää karkkipäivän, mutta miten se on mahdollista kun syön näin jatkuvasti? Ei millään kerkeä pääsemään siihen autuaaseen "karkkipäivän" hekumointiin jos kerta koko ajan on paha mieli mässyttämisen takia ja tulee huono omatunto.

Olisin eilen voinut tulla kertomaan kuinka hyvin olen onnistunut pitämään syömiseni paikoillaan. No ei ollut vielä nettiä. Tänään pääsen, mutten voi kyllä sanoa todellakaan samaa. On ollut ihan järkyttävä ahmintapäivä. En tajua.
Asun nyt yksin. Olen kärsinyt kaksi viikkoa hirveästä mania -> insomniajaksosta. Nyt taas en millään viittisi käydä nukkumaan kun ei kerta välttämättä tarvitse olla aikainen lintu eikä ole väliä vaikka ottaisin Tenoxin mihin aikaan hyvänsä, ei tarvi kituuttaa yötä hereillä.

Söin kymmenen-yhdentoista maissa luumun, jonka kaveri tarjosi omistaan koulussa. Sama kaveri tarjosi myös lakusuklaapalleron, sitten nappasin naamariin muutaman Läkerölin mustikkakarkin. Luulin että päivä oli menossa hyvin: olin saanut yön nukuttua kiitos nukahtamislääkkeen, olin ehtinyt aamulla bussiin kun kerta olin polkaissut kiireissäni pyörällä pysäkille, sisko, veli ja kaveri oli tulossa illalla syömään luokseni tortilloja... Tulin kotiin tietenkin erittäin väsyneenä, kai se valvominen nyt väsyttää, vaikken sitä tässä levottomassa olotilassa taas muistakaan. Oli tarkoitus pitää hevipäivä+2 tortillaa. Ensimmäisenä kun tulin yhdenmaissa sisään ovesta, marssin jääkaapille ja nostin mikroon eilispäiväisen soija-linssi-mössökän ja uskottelin itselleni, että kyllähän se nyt hevi-osastoon luetaan. Eikä muuten lueta. Ajattelin olla tyytyväinen itseeni kerrankin silti, otin sen ja kilon jugurttipurkin kainalooni ja linnottauduin makuuhuoneeseeni syömään. Jugurttia söin ehkä perus 1,5dl. Sitten söin hapankorppua, vetosin siihen, että tämän verran suunnilleen muka syön koulussakin. Sitten söin pullaa kaksi viipaletta, oli tarkoitus olla hyvää tarjottavaa myös kaveria varten. Söin toisetkin kaksi palaa. Ja sen jättimäisen valmiiksileikatun kantaviipaleen. Sitten makailin sängylläni, kuuntelin musiikkia ja katsoin ohjelmia koneelta. Tein ruuat sillä aikaa kun odottelin vieraita saapuviksi. Olin niin täysi että olin varma että pärjään kyllä aika vähällä. Söin kahden munkin keskuksen, jotka olin myös varannut kaveria varten. 
Söin niin että tuli jo täysinäisen paha olo ja aloin vähän turpoamaankin. Olin siis tätä ennen jopa ihmeissäni kun en ollut niinkään turvoksissa syömisestä, vaikka vaaka näytti 2 kiloa lisää heti sen ensimmäisen mättämisen jälkeen kuin mitä se näytti juuri ennen kuin aloin syömään. (kerron kohta lisää vaa'asta) Olin varma että edes teetä en kyllä jaksaisi juoda.
Otin vettä ja linnottauduin taas sänkyyni kun jäin kahdeksan aikaan yksin. Alkoi tehdä mieli jotain. En mennyt ottamaan. Kello yhdeltätoista menin. Söin piparinkulman ja 40g riisikakkuja ja ketsuppia.  Nyt vain röystäilen ja yritän vedellä kipeää vatsaani sisään. Juuri näin.

Ostin maanantaina uuden digitaalivaa'an. Tuli aika paska olo: ehkä keskiviikkona painoin 69,5 kiloa sen mukaan. Not good. Muutenkin olen taas 70-kilon puolella lähes koko ajan, ajatella miten on voinut olla eroa lähes 4 kiloa edellisen vaa'an kanssa, tuo on kyllä oikeassa, mittasin sokeripussin kanssa; sain lukemaksi 0,9 kiloa. Niinpä niin.
Tämä yksinasumisen aloitus on mennyt aika perseelleen, en ole ehtinyt no, muuta kuin syömään niin maanperkeleesti. Syömään ja turpoamaan, kärsimään unettomuudesta, käymään lääkärillä, syömään paria eri lääkettä, lintsaamaan koulusta, jättämään tavaroiden purkamiset kesken... Sain maanantaijumpan aloitettua, jotenkin perseestä että sitä on vain maanantaisin, miten minä muka saan kulutettua mitään muina päivinä? En minä ole edes stepperillä ole saanut poljettua askelta, olen tullut niin laiskaksi ja välinpitämättömäksi laihtumisen suhteen, vaikka se onkin se mitä todella haluan, sen tiedän. Haluan että oloni on parempi, haluan etten näytä järkyttävältä ihralta toisten silmissä. Vaikka en kai näytä, näytän vain suurelta, koska sitä minä olen. Siitä voin kyllä olla omalla tavallani onnellinen etten ole löllyrasvainen ja oikea laardikasa, olen vain I S O. Turvonnut. Iso. ISOISOISO.

Huomenna haluan nukkua pitkään. Sitten juon mukillisen mehukeittoa, otan vitamiinit ja polkaisen äitille pakkaamaan rojujani lähes koko päiväksi. En koko päiväksi, koska siinä jossain vaiheessa se muistuttaisi, että kyllä sitä ruokaa saa. Tulen kotiin ja jos jaksan, soitan kaverille, saisi kyllä viedä minut ulos taas, en ole pitkään aikaan ollut. Siis jos en ole ihan kamalan valtava sillä hetkellä, en minä muuten viitsi. Jos olen/jos se sanoo ei kerta en ole se kaveri jonka kanssa se lähtisi vaikka neljältä yöllä kesken yöunien minne vain kunhan käsky käy, otan Tenoxia ja nukun sunnuntain puolelle. Sunnuntaina käyn markkinoilla ostamassa leipää ja varmaan jos löytyy hyviä vihanneksia niin niitä. Pyörävarauksella kuitenkin. Sitten haluan mennä jonnekin, en edes oikein välitä minne, kunhan en joudu olemaan paikallani, etten vaan voi syödä, haluan paastota kaksi päivää mehukeitolla, vaikka tiedän, ettei minusta olekaan siihen. Vai onko? En enää tiedä kuka olen, nimittäin. Nyt saa kyllä luvan olla. Sunnuntaina menen käymään pikkuveljeni nimipäiväkakulla, tosin. Huh. Saan syödä siellä, osaan kyllä siinä vaiheessa hillitä kun en ole vastuullinen ruuanomistaja. Sitten paastoan loppuillan. Ja maanantain. Ja maanantaina menen sinne jumppaan.

Nyt on tämä viimeinen viisi päivää jäljellä ennen uuden suunnitelman käyttöönottoa. Tein syyskuuta varten A4 paperille kartan jonka jesaroin OMAN jääkaappini oveen, naulaan vaikka sen kaapin umpeen ettei varmasti tule kurkkailtua liian tiheään (tuskin siellä kamalasti mitään ruokaa tulee olemaan, tätä rahavajetta kun on tiedossa kuitenkin). Tänään söin sen perusjugurtin aamupalaksi leseiden kanssa, koska on maanantai on työpäivä enkä siis syö ennen kuin menen neljänmaissa kotiin. Silloin syön... tämä on niin vaikea päätös, siellä odottaisi 90 kalorin lihakeitto, mutta taidan jättää sen myöhemmäksi illaksi. Siellä odottaisi raejuusto ja omenasose, siellä odottaisi leivänkorvikkeet ja näkkileipä. Ja äiti, joka ehkä on tehnyt ruokaa. Syön leivänkorvikkeen ja sen päällä ketsuppia. Sitten syön kaksi ruokalusikallista raejuustoa ja yhden lusikallisen omenasosetta makeaksi päälle. Sitten lähden viemään veikan autokouluun ja menen käymään kirjastostossa. Sen jälkeen menen kotiin tekemään kotivakuutuksen Nordean netissä. Ja sitten lähden hakemaan veikan autokoulusta, kysyn haluaako se mennä käymään kaupassa, ostan Cola Lightia, juon siitä puolet, syön kotona sen keiton, juon loput, teen stepperillä 4000 ja katson Stratosphere Girlin tai vaihtoehtoisesti kun veikka pelaa, ei voi tietää ennakkoon pelaako se, vaikka sen suhteen voi aina veikata kovillakin panoksilla.

EN SYÖ.

Eilen kun menin töistä kotiin vedin naamaan sitä vesimelonia taas, syön sitä ihan hullunlailla. Söin myös 2 puolta ruispalaa ja siinä päällä 17% kermajuustoa jota olin hiukkasen jääkaapista himoinnut, ja pari salaatinlehteä + kirsikkatomaattia kotikasvimaalta. Ainiin ja join myös n. 3dl melkein maitoa + mansikkamakupillin mutta se pilli kyllä oli suuri erhe, ihan kuin ne muka olisi hyviä o___O
Veivasin stepperillä 4800 askelta (no n. 4000 koska aamulla olin tehnyt pienet pohjat laitteeseen), nukkumaanmennessä pyöri niin maanperkeleesti päässä ettei uni meinannut tulla: joka kerta kun liikutti päätään rupesi pyörryttämään. Suunnilleen jouduin konttaamaan vessaan tyhjentämään rakkoani. Ei ollut elämäni parhaita hetkiä, mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

Tänään aamulla nakkasin naamaani jugurtin+leseet, koulussa nassutin ison kasan porkkanaraastetta, porkkana- ja pinaattipihvin, jotain munakastiketta kaiketi (en ole vielä oikein saanut selville mitä se "kasvisruuan kastike" on, mutta valkoista se joka tapauksessa on...), pienen sämpylän ja ruisleivän, jonka otin erehdyksissäni kun en ensin tajunnut niitä sämpylöitä edes olevan (halusin sämpylän, tiedän että se on itsepetosta). Jälkiruuaksi oli vaniljakiisseliä ja viinimarjoja. Olen nyt päättänyt nannata koulussa, sitten ei kotona (tämä koskee siis muuttamisen jälkeistä aikaa enemmänkin) tarvitse syödä kuin jugurttia tai jotakin muuta nestemäisempää ja hedelmiä/vihanneksia.

Aamulla oli maailman pahin teiniangstiolo, jos olisin vielä lukiossa olisin taatusti jättänyt menemättä. En edes muistanut kuinka kamalaa se masennuspaska voi ollakaan heti aamusta. Nieleskelin kyyneleitä ja suttasin ripsaria silmään, tuintui etten kyllä pysty ajamaan kouluun sitä 20km matkaa mutta puristettava se oli. Olin vähän myöhässä, kiroilin kuin paatunut merimies jollekin helvetin "leikkikokeelle" ja vittusin ympärilleni, juoksin kusella ja sitten olikin ruokailu, piristyin vähän: aurinko alkoi paistaa, se selvittää pääni hetkessä. Lähdin tunnin aikaisemmin koulusta (ensin meinasin että lähden jo ruokailun jälkeen mutta sitten oli opontapaaminen ja se vähän venyi se), kävin kotona syömässä puolikkaan omenan ja yhden siivun melonia, heitin sen omenan toisen puolen silputtuna eväsrasiaan meloniviipaleiden ja Lapin miniperunarieskan seuraksi, vaihdoin paidan kun tuli yltiökuuma (illalla/yöllä varmaan vaihteeksi ukkostaa...) ja lähdin hyvillä mielin töihin.

Ja nyt on... kai ihan hyvä olo, enpä tiedä. Tein 50 vatsarutistusta (n. 25 keskelle ja 25 kiertoina sivulle) ja se aina hiukka piristää vaikken meinannut jaksaa kun on kuitenkin aika vetämätön. Se viime yö oli kauhua. Ja tänäkään yönä ei paljoja saa nukuttua kun kerta menen kotiin 8 maissa, ehkä käyn kaupasta ostamassa jugurttia ja mehukeittoa ensin, en ole vielä päättänyt, saatan tehdä sen myös huomenna kun pääsen kerta 12 koulusta ja tulen siitä taas vaihteeksi töihin. Sitten tulee House jonka varmaan katson ja teen stepperillä, sitten tulee perkele 2 jaksoa Rimakauhua & Rakkautta, pääsee untenmaille vasta 12 jälkeen... että niinpä tietenkin. Pitää ajatella positiivisesti että huominen KOULUpäivä on lyhyt, että saan tehtyä koko 8 tunnin työpäivänkin ja että lauantaina voin mennä töihin siihen aikaan kun huvittaa ja olla niin kauan kuin huvittaa eikä kukaan ole vahtimassa mitä teen (ei tosin ole nytkään HAHHAH). Ja että sunnuntaiksi ja loppulauantaiksi olen suunnitellut itselleni sloganin: "Don't eat, play Sims2!" elikkäs aion maata sängyssä koko viikonlopun ja naputtaa himona sitä peliä jos se ei vaikka tällä kertaa tilttaisi käsiini.

Meinaan koko ajan hypätä jääkaapille hakemaan eväslootaani katseltavakseni, mutta pakko se on nyt tuonne viiteen odottaa kerran jo kotona nassutin sen omenanpuolosen, tämä on vain menkkanälkää, it's all in my head. 

Ensi viikko vielä "II aikaa" jäljellä, pitää löytää intoa tehdä kunnon loppuspurtti ja pudottaapudottaapudottaa kilo, sitten vielä toinen, sitten...

Olen aivan hukassa taas motivaationi kanssa, luulen että se on menkkakierron loppuvaihe, se ankea tarpominen ennen uutta kevyempää alkua? Eli huomenna on viimeinen pilleri vuorossa (jätän aina viimeisen ottamatta koska olen malttamaton turvonneen vatsani kanssa) ja siitä sitten toivomaan akkujen kunnollista latautumista.

Tänään olen vetänyt naamaan tässä vaiheessa jonkun +700 kaloria, en oikein ymmärrä, olen niin saakelin ahmintakohtausmaniassa ettei mitään rajaa. Aamulla olin myöhässä koulusta ja syytän kyllä sitä että söin... vedin naamaani (joskin hieman rauhallisemmin kuin eilen) ½ jugurtin ja leseet, vesimelonia 3 siivua ja täytepatonkia joka on perkeleen maanvaiva jota äiti meille hankkii. Se osti eilen myös pakastepizzaa (TAAS) mutta jätin sen välistä aamuisen ahminnan takia (ja olisin muutenkin koska olin jo syönyt 3 viipaletta ruisleipää) ja söin sitten kaksi palaa spelttileipää kalan ja kalkkunan kanssa, voi helvetti, mietin vain saunaan Skinsin jälkeen mennessäni saunaan (ja Skinsin aikana kun talloin 4000 askelta stepperillä ja nassutin vesimelonia) että olisin ihan tyytyväinen ilman ruokaakin mutta sanoppa se vaan itselleni... Minä en saa itseäni kuriin, olen liian lempeä. Ihan kuin joku mammali pojastaan toteaisi "pojat on poikia" kun nassikka kivittää naapurintyttöä takaraivoon...

Olen siis syönyt näin:

• n. ½ täytepatonkia + vesimelonia + ½ jugurttia + leseet
• juuressosekeittoa 1,5 dl + 2 lettua + vadelmahilloa
• 250g spagettiinivuokaa (lasten) =174 kcal + vesimelonia + 1 Jyväshyvä kaurakeksi=34 kcal

Syön varmaan kotona vielä, mietin että tuota melonia jäi vielä aika paljonkin ja sitten voisin syödä jugurttia ja leseitä sen kanssa. Siihen tähtään mutta en mene vannomaan mitään. Tiedän että saatan vaan seota päätösteni, jotka eivät edes päässäni kuulosta vakuuttavilta, kanssa ja vetäistä naamaani muutaman palan leipää sen suuremmin asiasta välittämättä. VOI VITTU MITEN TÄMÄ ON TAAS MAHDOLLISTA.

Ei ole ollut tänään edes nälkä, ei sitten ollenkaan mutta onko yllätyskään kun olen maailman turvonnein (vatsani on kaamea ja suoli täynnä kiertävää kaasua just joo kun saisi tämän elimistön toimimaan oman tahtonsa mukaisesti) ja olen vaan syönytsyönytsyönytsyönyt. Aamupalan ja kouluruuan välissä oli vaivaiset 2 tuntia, nyt meni joku 5 tuntia ennen kuin nassutin töissä ruokaa naamaan - oli vielä ärsyttävän täysinäinen olo mutta päätin että jos se vaikka auttaisi siihen että en repeä vätämään ihan koko jääkaappia sisuksiini.

Pitäisi ostaa omat vaaka-paristot perheen vaakaa varten, ärsyttävää kun se vähän vilauttaa lukemasuuntaa ja sitten lävähtää ruutuun "Lo". Etsin eilen pattereita ympäri taloa mutta nykyään meilkein joka vempeleessä on pienemmät paristot kuin ne entiset vakio-sormipatterit joita joka kaukosäätimeen ja muuhun pötikkään tungettiin.

Enää VIIKKO jäljellä ja muka pitäisi päästä alle 68 kiloon kun en edes tuohon kuuskasiin ole yltänyt, voihan helvetti, se oli viime kuun tavoite. Ensivkon perjantai on periaatteessa se viimeinen punnituspäivä - päivä jolloin työt loppuu. Enpä olisi niin varma hyvästä tulevaisuudesta, miten mieli voi muuttua näin että aina loppuajasta olen ihan ok itseni kanssa ja katselen turvonneita paikkojani jokseenkin välinpitämättömänä ihan kuin jaksaisin mistään muka välittää paskanvertaa : < En ole loppu-tsemppaaja, olen luovuttaja.

Tänään oli tarkoitus olla töissä kymmeneltä (no oikeasti kahdeltatoista mutta teen lisätunteja että saan kaiken koulun kanssa käytyä). Sitten päätin että lähdinkin silloin kymmeneltä. Sitten lähdinkin n. vartin yli kymmenen koska JÄIN SYÖMÄÄN SUKLAATA. Kyllä vain. Tässä miten tähän itseinhon alhaiseen kolkkaan taas päästiin vajoamaan jo ennen kello yhtätoista: eilen söin aamulla sen jugurtin ja leseitä, sitten vetäisin kotona naamaan nopeasti raejuustoa ja vesimeloni-porkkana-paprika-salaattia. Olin täynnä mutta täysin uupunut 8 tunnin työpäivästä (oikeasti olisi ollut 6 tunnin päivä). Vein veljen autokouluun ja kuten suunniteltua menin mummille. Söin kaksi vanhaa köyhääritaria (ei mitään massiivisia) joiden päällä oli vanhaa kermavaahtoa ja vadelmahilloa, söin myös yhden suolakeksin. Sitten mummi tokaisi että olen kai laihtunut (suljin silmäni ja purin hammasta, se on kuolemantuomio mainita asiasta) ja että osaan vissiin säädellä syömisiäni sitten. Ja sitten se kaivoi Fazerin sinisen käteeni jääkaappinsa uumenista, purin vielä enemmän hammasta ja tungin sen kassiini. Koko 10 kilometrin matkan takaisin mummilta hakemaan veljeä ajattelin vain sitä suklaata ja mitä tekisin sen kanssa:

1. "en syö sitä ollenkaan, annan sen veljelle ja laitan sen jääkaappiin josta joku kyllä sen naamaansa mättää sillä aikaa kun olen töissä illat!"
2. "syön nyt kun joudun kuitenkin sitten odottelemaan 1 palan."
3. "no syön pari palaa... vaikka tuon rivin tuosta..." (tässä vaiheessa olin hätäisesti parkkeerannut auton johonkin ruudun suuntaan ja riistänyt kääreen auki)
4. "aha syön jo toista riviä, no jätän tästä rivistä veikalle tuon viimeisen palan... tai en, enkä jätä, muuten se kiusaa tuossa..."
5. tähän kohtaan lopetin syömisen ja raivokkaasti soittelin veikalle ykkösiä että se tulisi jo ja päästäisin lähtemään. kun se tuli osoitin sille levyä ja sanoin että se voi vaikka saada sen. se ei halunnut syödä vielä ainakaan. syötiin molemmat palaset, sitten mentiin kauppaan katsomaan läppäreitä kuten suunniteltua.
6. päätin vaihtaa kauppaa katsoakseni mitä muita koneita siihen 500 euron hintaan oli tarjolla, se kauppa jonne olisin halunnut mennä olikin jo kiinni, söin suklaata kaksi palaa mitään sen suuremmin ajattelematta ja lähdettiin takaisin Anttilaan jossa käytiin ensimmäisenä.

Tässä kohtaa tuli kamala tietokonekriisi. Marssin top10-tiskille ja ilmoitin haluavani sen 500 koneen. Ensin sitä etsittiin 20 minuuttia koska niitä olisi pitänyt olla tullut eilisaamuna pari kappaletta, lopulta jankkailtiin siinä sen myyjän kanssa että kun seuraavan kerran pääsen vasta maanantaina kauppaan että joo, jos sen mallikappaleen sitten saisi. Sain sen. Maksaessa tuli pulmia: kortin ostorajoitus oli 400 euroa. Perkele. Hyppäsin kauppakeskuksen toisessa päässä olevalle automaatille nostaakseni 90 euroa (kukkarossa oli 40 euroa, sain mummilta 50 mutta ostin kaksi lakanaa). Joo, nostorajoituksenihan oli...60 euroa! Sai luvan riittää, menin, ei vieläkään: olin ostanut aamulla PayPalilla 12 eurolla nettikaupasta D  8 ei fak. Soitin iskälle että tulee tuomaan rahaa ja sain sitten 45 minuutin ostamisen jälkeen koneen lunastettua itselleni.

Hermostun aina uusien laitteiden kanssa kun siinä on sitä odotusta ja siltikään niissä ei vielä ole mitään ohjelmia asennettuna. Tiedän tämän aina valmiiksi ja siksi mietin miten a) pääsen mahdollisimman nopeasti kotiin että kerkeän varmasti nukkumaan sen boottaamiselta ja b) pitäisikö jättää koko koneella leikkiminen johonkin muuhun päivään (ei koska se olisi sitten lauantai-sunnuntai se aika enkä millään malttaisi odottaa ja sitten pilaisin yöuneni loppuviikolta). Ehdotin veikalle että pelataan samalla Samurai Warriorsia kun odottelen koneen lataamista. Puoliyhdentoista aikaan äiti tuli kotiin ja menin ruokailuhuoneeseen. Otin jääkaapista Polarin ja vetelin sitä vaalean rieskan päälle, yksi viipale kerrallaan. Söin niitä neljä. Kiroilutti. Menin takaisin koneelle. Laitoin Simsin levyasemaan ja hain sunnuntaina ostamani kaurapiparit. Mässytin niitä vaikka oli maailman täysinäisin olo ja melkein itkin koska en saanut itseäni nousemaan stepperille sen koneen vahtaamisen takia vaikka olisin hyvin ehtinyt polkea melkein tunnin (sen se juuri ja juuri kestää). Oli kaksi piparia jäljellä (nehän on aika isoja siis sitten) ja mietin että olisipa tyhmä jättää 2 piparia pakettiin. Söin toisen. Meinasin tukehtua kun en millään olisi jaksanut enää pureskella, silti taistelin viimeisen piparin vatsalaukkuuni ja katsoin vaa'asta että painoin lähemmäs 75 kiloa (join 1,5 l vettä ja sitten vielä melkein 0,5 litraa tuskaani).

Ja sitten tähän päivään: olin yksin kotona, maailman ihaninta, en muista koska olisin viimeksi ollut! Kävelin ympäri taloa alasti, kusin ovi sepposen selällään ja peilailin ihmeellisen pienentynyttä vatsaani. Mitä? Oli pakko nousta vaa'alle, oho muka alle 69 kiloa! MITEN?! Minähän olin possuillut koko helvetin illan ja vieläpä jättänyt liikuntarupeaman väliin?! D : tälläinen uutinen on aina kohdallani kaksipiippuinen juttu: ensinnäkin tottakai olen superiloinen etten olekaan muuttunut ihan jumalattomaksi tonnikeijuksi, en vielä. Vaikka toiseen etureiteeni on muodostunut inhottava harmahtava selluliitinnäköinen kohta josta pääsen vain rasvaamalla (olen siis ihan järkyttävän vaaleaihoinen, siksi näytän vielä pullamaisemmalta kuin olenkaan - jos vain mahdollista) ja liikuntaan panostamalla (JOKAPÄIVÄISELLÄ steppaamisella), olin hyvin tyytyväinen. Toinen puoli tässä on se että sitten kuvittelen voivani muka jollakin tasolla jatkaa samalla tavalla, en tiedä millä tasolla näin ajattelen, mutta pääni on aina ollut niin jakautunut etten tiedä mitkä ovat niitä ajatuksia joita pidän enemmän ominani ja mitkä ovat niitä jotka ovat pahan alter egon. 

Sitten se alkoi:

1. illasta asti: "en syö aamupalaa, olen menossa töihin!"
2. "ainiin oisi leseitä napattava naamaansa, syön kai sitten sen jugurtin..."
3. "hei muroja oho.." sekoitin leseet jugurttiin ja sitten valutin ne murojen päälle, en muistaakseni (huom: MUISTAAKSENI, olen ollut niin raivokkaassa syömispuuskassa etten edes varmasti voi sanoa muistavani!) ottanut niitä IHAN kamalasti. Söin ne.
4. sitten kurkkua vähän kuivasin, no vettä joo. samalla ajattelin sitä helvetin jääkaapissa odottelevaa suklaata (josta joku TOIVOTTAVASTI oli syönyt koska sitä ei ollut kuin alle puolet jäljellä?). "no otan...otan yhden...helvetti voi vaan yhtä ottaa, ei se ikinä riitä...kaksi palaa." Otin rivin. "voisin ottaa loput töihin? no ei kyl kannattaisi..."
5. meikkasin loppuun ja söin vesimeloonia jonka ensin olin ajatellut jättää illaksi mutta mietin että parempi se on syödä kuin sitä suklaata. Ja sitten: istahdin keittiön jakkaralle joka on paskamaisesti jääkaapin vieressä ja napsin suklaata naamaani palapalalta. Ajattelin näin kaksijakoisesti (siis aina ajattelen syömistä ja koko laihtumista kaksijakoisesti): a) "no ei helvetti mitä teen, mene jo sinne töihin, laita ne vaatteet päälle, ajattele miten kivalta näytit tänään aamulla!" ja b) "voi vittu syö nyt, ei sitä kannata jättää kiusaamaan myöhemmäksi!"

Niinpä minä söin. Inhotti syödessä mutta söin silti. Löysin itseni vessan lattialta sormet suusta ja syljin suklaalimaa pönttöön. Mutta ei, en minä nyt oksenna, en kyllä oksenna sittenkään, en ole koskaan oksentanut vielä eikä nyt ole aikaa käyttää ensimmäiseen kertaan (kello oli jo yli kymmenen). Pesin käteni, siistin meikkini, kampasin tukkani, puin päälleni, join vettä ja lähdin töihin ajatellen koko matkan kuinka ensimmäinen asia jota teen on tulen koneelle ja tänne kirjoittamaan tästä kauhunaamusta niinkuin olisi pitänyt tehdä heti kun syöminen alkoi että olisin saanut taottua järkeä hiukan päähäni ja lopetettua.

MUTTA: työkaverilla oli synttärit ja pöydällä nökötti pakastemansikkakakku! VOI APUA. Siitä pistettiin se viiteen osaan, minä sain ensimmäisen palan ja olin hyvin huojentunut huomatessani sen olevan puolet pienempi kuin muilla <33 Söin sen, olin niin täynnä että pelkäsin epäkohteliaasti kaatuvani naamalleni lautasenreunalle jääneeseen kermavaahtoon. Söin tämän vaahdon vielä koska näin toisten vilkuilevan ja puhuvan siitä kuinka ne itse kotona nuolee lautaset puhtaaksi kun on syöneet hyvää (tässä pieni välihuomautus: huoneessa jossa nyt olen kaikki muut ovat reilusti ylipainoisia mutta siis elämäänsä kai ihan ok-tyytyväisiä - ovathan ne jo nuoruutensa kauhut eläneet ja perheet perustaneet, nuorin on 45 suunnilleen ja pari vkoa sitten tuli mummiksi).

Miten voin vain pilata aina alkuviikkoni näin? Ei kai se paino mihinkään lähde tippumaan kun aina luovutan heti alussa ja pistän menemään ja sitten loppuviikon kiroilen ja yritän parhaani mukaan syödä niin kevyesti kuin mahdollista ja sitten hyvällä tuurilla paino tippuu viikossa 100-300 grammaa. Odotan sitä helvetin muuttoa niin paljon ettei edes totta voi olla... Pitäisikö pyytää sittenkin lääkitystä psykologilta? Siitä lähtien kun olin pari kuukautta ensimmäisiä pillereitä vedellyt päätin etten kyllä enää ikinä aloita mitään mielialalääkkeitä mutta nyt olen vähitellyt alkanut uskoa että hyötyisin itsekontrollista, jos niistä sellaista mahdollisesti saisi. Tosin saanen epäillä, viimeksi kuljin tunteetomana zombiena ympäriinsä unohtaen miten itketään ja kirjoitetaan ja taisin myös ylensyödä, kuten aina.

Miten saisin huijattua itseni siihen että en ole laihtunut mutta että varmasti laihtuisin jos tekisin parhaani? En saisi huomata sitä että pieni lipsahdus ei johda massiiviseen paisumiseen, kukaan ei saisi mainita minulle edistymisestäni ja kommentoida keskeneräistä työtäni samaan tapaan kuin keskeneräistä taideteosta ei saa ulkopuolinen tulla sörkkimään ja ehdottelemaan parannuksia joita toinen luultavasti oli seuraavaksi itse tekemässä ihan ominnokkinensa. Jos jollakin on joku hyvä kikka itsensä huijaamiseksi, olisi kiva saada vähän vihjettä kuinka tehdä se onnistuneesti? : <

Eilen kalorit: miljoona ainakin. No 1600 suunnilleen ehkä. Vähän siinä ja siinä. Liikunta: Anttilassa juoksemista edestakaisin ja liukuportaissa pomppimista. EI MUUTA. PASKA.

Tänään en edes saa olla yksikseni iltavuorossa koska toinen kesäsijainen tulee myös iltaan koulunkäyntinsä takia joten pitääpä katsoa mitä saan tehtyä. Varmaan pitää siitä välittämättä tehdä vatsarutistuksia ja kylkiliikkeitä, ei muuten tule mitään. Sitten olen nyt syönyt: 4-5 riviä suklaata (en edes MUISTA! voi vittu! ehkä eli toivottavasti se oli 4), vesimelonia joku 200g-siitä se kuori, murot+jugurtti+leseet. Ja se pala kakkua. Sitten syön vielä porkkana-paprika-melonisalaattia ja raejuustoa ja mietin kahteen otteeseen vedänkö sittenkään puuroa tai lastenruokaa naamaani, en toivottavasti voi vittu mutta pakko se on katsoa millainen olo on 5-6 tunnin kuluttua, luultavasti on parempi syödä. Kun menen kotiin syön omenaa ja näkkileipää. Paitsi että äiti varmaan käy kaupassa niin jos se ostaisi jugurttia lisää, sitten voisin syödä sitä. En tiedä. Sitten katson Skinsiä ja veivaan stepperillä koko sen vitun ohjelman ajan ja teen vatsarutistukset 50 ja käsipainot 60-120 toistoa/käsi ja venyttelenkin vielä. Ainiin ja koska on tiistai niin voisi olla sauna (tosi ihana ensin käydä pesulla ja sitten hikoilla).

ELI:
- töissä ruokailu 200-300 kaloria
- kotona n.200 kaloria
=1600 kaloria, ei helvetti. (oli tarkoitus taas se 500 mutta näinhän se menee, pakko kai laittaa suoraan omiin papereihin että alkuviikoksi suuremmat mässytysmäärät ja loppuviikkoon sitten nipistys...)

Valmistautukaa edittiin, jos tätä nyt muka joku lukee.

e// järkyttäviä vatsakipuja.

Kiertää inhottavasti mahassa ja turvottelee kun nostin aamun leseannosta hieman että tuon vatsan ehkä vihdoin saisi toimimaan oikein. Viitsisiköhän koko ajan tuonne vessanpuolelle karata vähän päästelemään khm.

Mutta siis: paino oli lukemissa 69,2 kg, se on se pääuutinen. Hymy levisi naamalle kun vaaka näytti myös lukemaa 68 mutta sen jätin omaan arvoonsa.

Söin aamulla jugurtin ja leseitä, aamukahvilla meni teetä ja yksi 20 kalorin siirappipipari. Kun äiti on kerran illan töissä, voin jättää ateriasyömisen välistä tänään ja napata naamaan suunnittelemani vesimeloni-kurkku-omena-annoksen raejuuston ja ketsupin kanssa. Sitten vien veljen autokouluun ja menen kai katsomaan mummia huhhuh en ole käynyt siellä yli kuukauteen nimittäin. Siinä on se paha että vanhat tädit aina tyrkyttää ruokaa ja sitten jos syö vain "vähän" tai sanoo "ei kiitos" se juttelee asiasta kaikille kylässä käyville että "joo se on laihdutuskuurilla" vaikkei mitään siihen suuntaan sanoisikaan. Olen sen mielestä aina laihdutuskuurilla (totta tietenkin) koska en vedä kuin 1 pullan ja palan jotain kuivakakkua ja juon vettä mehun sijasta koska se tekee niin helvetin vahvaa mehua. Nyt voisi ottaa valmiiksi jonkun muovipussin laukkuun ja tunkea sitä ruokaa sinne sitä tahtia kun "syö", ei se kuitenkaan kerkeä istumaan paikoillaan ja vahtimaan.

Sitten menen ostamaan läppärin ja ulkoisen muistin että saan tyhjennettyä paskan kotikoneeni joka saa lentää hiiteen köhm 250 Mt keskusmuisti, rikkinäinen suttuinen ruutu, näppäimistö ei mene joka toinen kerta päälle ja hiiri ei toimi. Että semmoinen 500euron budjetti on koneeseen + se muisti alle 100.

Sitten teen itselleni melonijne-juttua evääksi huomiseksi iltavuoroksi ja vedän naamaani näkkileipää, raejuustoa ja tuota samaa hedelmä-vihannes-tekelettäni pilkottuna niin pieniin osiin kuin vain mahdollista. Ja tappelen koneen kanssa/pelaan veljen kanssa ja teen niitä stepperitoistoja.

Teeaika, enää 3 tuntia töitä tälle päivälle <3

Olen käynyt siis koululla syömässä, kasvisruokavalion ilmoitin keittiöön, leipää olen syönyt n. joka päivä, eilen jopa 2 vaaleaa tuoretta sämpylääkin. Tällä viikolla en myöskään ole kaloreita laskeskellut (vaikka mielessäni illalla myhäillen olenkin saattanut jotakin yhteenlaskuja tehdä). Eilen veivasin puolituntia stepperillä, siinä 3500 askelta suunnilleen Housea katsellessa.

Toissapäivänä söin:

• Jugurtti + leivänkorvike + kalkkunasiivu + tomaatti
• kasvisvuokaa + kasviskastiketta + makaronisalaattia + boysenmarjakiisseliä
• puuro + marja-piltti
• pienehkö peruna
• 2 ruisleipää+valkosipulilevite+ketsuppi+banaani, Vitalinea 0+ jugurtti

Eilen söin:

• Vitalinea 0+ jugurtti + leseitä + tomaatti + 1 Jyväshyvä mustikkapipari
• mannapuuro+mehukeitto, 2 vaaleaa sämpylää
• 200g kalavihanneslastenruokaa (oli pahaa yök)
• 2 palaa kauravuokaleipää+ketsuppia+banaani+5g Polar-sulatejuustoa, viipale vesimelonia, salaattia jossa oli fetaa (15% ehkä)
• 7 mustikkapiparia, Vitalinea 0+ jugurtti + leseitä

Tänään olen syönyt:

• 50g banaanijugurttia (40) + leseitä + salaattia (sitä jossa oli fetaa) + vesimelonia
• 2 täytettyjä kesäkurpitsajuttuja (niissä oli juustoa) + porkkanaraastetta + munakastiketta? + ruisnappi+Floraa
• 0,5 l Pepsi-Maxia, 1 Domino

Sitten on edessä joku lastenruoka tai vaihtoehtoisesti pussi puuroa, katsotaan sitten muutaman tunnin päästä miltä tuntuu, nyt on ihan jumalattoman täysi olo vieläKIN vaikka ruokailusta nyt on jo hmm 3,5 tuntia D : oho. Kotona olen tykästynyt syömään ketsupilla voideltuja leipiä ja siinä päällä joku banaania tai omenaa, makeaa kuitenkin. Toivottavasti olisi vielä sitä salaattia ja/tai vesimelonia jäljellä, himottaisi kyllä. On niin ihana syödä tuoreempaa mutta kun sitä niin helposti sortuu johonkin muroihin tai leipään tms kun ne on niin helppo ottaa ja vetää naamaan.

Olen kussut kuin hevonen keskiviikosta alkaen, syynä ehkä se että alkuviikon olin täysin tukossa virtsarakon osalta vaikka vedin naamaan litroittain vettä edesauttaakseni nesteenpoistoa - täysi failure, jep 8 D No, onneksi nyt ne alkuviikon mokat voi alkaa vihdoin unohtaa ja yrittää olla tasapainoisempi seuraavien kahden viikon aikana kun asuu vielä kotona ja no tottakai niiden jälkeenkin sitä enemmän. Ensiviikolla lasken kalorit ja stepperimäärät taas, vaikka se kouluruokailussa käymisen takia onkin hieman hankalaa kun ei ihan tarkkoja määriä voi tietää. Olin aamulla vaa'alla nopeasti käydessäni hoikistunut muutamasatagrammaa (no huhhuh joo...), tiedähäntä mitä oikeat luvut olisivat olleet koska siitä vaa'asta on patterit täysin lopussa, pitäisi miettiä sen digitaalivaa'an ostamista, NallePuh-mekaaninen vaaka on se "välipäivien" mittauslaite (enhän siis olisi tänäänkään saanut käydä tuolla digitaalivaa'alla, vasta maanantain mittausaamuna köhm...).

Hain juuri kupin teetä ja olen myös laskeskellut työtuntejani ja miten täytyisi säätää niiden kanssa että tulee täyteen se 114tuntia 15minuuttia näiltä kolmelta viikolta. Koska pääsenkin perjantaisin kahdeltatoista koulusta ja maanantai ja tiistai on vapaat, alkaa näyttämään hyvin plussapuoleiselta tuo saldo ja siksi olenkin ongelmissa: milloins sitten en tekisikään niin paljon töitä ? : D Eipä olisi uskonut että näin päin menee, mutta aina on mahdollista että tulee jotain suunnitelmamuutoksia koulun suunnalta tms, mistäs sitä voi tietää etukäteen kun ei edes tiedä mitä kursseja täytyy suorittaa ja mitä ei kun on kuitenkin ylioppilaspohja ja ammattiopisto kyseessä...

Haluan että olisi mahdollista sanoa itsestään...

"Thinspiraationa" tällä hetkellä taas se poismuuttaminen <3

Olen kipeänä. Jollakin hassulla tapaa, vilustunut ilman kuumetta ja armotonta (tällä hetkellä) räkimistautia. Mahti-kova imusolmuke on sentään kadonnut eilisen aikana kaulastani, päänsärkykin tällä hetkellä hellittänyt. Ehkä siksi että söin eilen kaksi palaa muhkeaa paahtoleipää? Muroja banaanin ja kotitekoisen vadelmahillon ja maidon kanssa? Kaksi porkkanasämpylää? Kaali- ja maksalaatikkoa? Pakastimesta löytynyttä joulukinkkua? 20% fetaa? Ja kaiken tämän päälle vedin 1,5 litraa vettä. Makasin tuskissani ensin olohuoneen sohvalla, raahauduin keittiön lavuaarin ylle (vessa oli varattuna), siitä takaisin sohvalle ja yritin seurata Riitasointuja (mutta let's face it paska ohjelma), itketti vaan tuskien kanssa, pääsin vessaan ja sitten ei enää oikeastaan oksettanutkaan. Minulla on aika sekava suhde oksentamiseen, en ole koskaan omatoimisesti sitä tehnyt, pari kertaa yrittänyt kun ei ole muutakaan tekemistä ollut mutta silloinkin vain siihen yhteen kakomiseen asti, sitten on loppunut mielenkiinto kun en oikeasti haluakaan miksikään oksentajaksi ruveta, sehän tarkoittaisi että minulla on lupa noihin ahmimisiin. Ja kun ei ole. Bulimia ei laihduta, antaa vain väärää turvantunnetta.
Tiedän että minulla on syömishäiriö mutta en osaa määritellä sitä jo annetuin termein. Näin yöllä kahta eri unta sosiaalisesta syömisestä. Pelkään sosiaalista syömistä. Ajattelen vain sitä että syyskuussa pääsen muuttamaan omaan kotiin eikä enää tarvitse syödä kun ei osta ruokaa. Mutta kuka sitä nyt ajattelee että joku 70-kiloinen muka olisi syömishäiriöinen? Nauraa vain hihaansa ja pyörittelee vaivihkaa silmiään.

Olin eilen 10 tuntia töissä, sitten iskä vei ostelemaan mikroa ja kahvinkeitintä (sanoin: "En tarvii kahvinkeitintä, tuokoot omat pikakahvinsa jos huvittaa juua!", äiti sanoi: "Kyllä meinasin sulle ees sellasen pienen keittimen ostaa.") ja leivänpaahdinta jne ja sitten vielä katselemaan sänkyjä vaikka väitin väittämistäni että ostan Jyskistä sen 250e maksavan parisängyn (jenkkisänky) jossa on petari mukana ja että tiedän että muissa kaupoissa on himokallista eikä ole varaa. Iskä muuten osti eilen kaiken, arvasinhan sen valmiiksi, äitikin tilasi sovitusnuken n.250e, ja inhottaa kun tiedän ettei niillä ole oikeasti varaa.
Kuitenkin, kaupoissa kylmästä väristen ja särkevää päätäni hieroskellen ajattelin vain että pakko mennä jo kotiin syömään ettei tule ylilyöntejä. Ja koska en päässyt...tietenkin tuli. Jouduin pakottamaan itseni kävelemään autolta kauppoihin, laskin metrejä seisomapaikastani pelastaviin portaisiin.
Eikä minulla oikeasti ollut nälkä. Ei ollut eilen koko päivänä. Mutta silti halusin sen perkeleen lämpimän aterian vetää naamaani, siis ihan omasta puhtaasta tahdostani. Kaikki muu syöminen oli väliinpitämätöntä pupeltamista telkkarin ääressä, en vain jaksanut lopettaa. Äiti varmaan vahtasi että käynkö oksennuksella tai jotain kun vain vedin ja vedin ruokaa sisääni kaksin kourin. Kyllä minäkin olisin vahtinut.
En saanut itseäni veivaamaan stepperillä vaikka tiesin että siitä olisi tullut parempi olo jossakin paahtoleipien ja porkkanasämppäreiden välissä.

"Sinut tulee hyväksyä sellaisena kuin olet!" -paapatusta. Jos ei tunne oloaan itsekseen sellaisena kuin on miksi kenenkään muunkaan pitäisi hyväksyä.

Päätin että tällä viikolla en laske kaloreita. En edes ajattele kaloreita. No ajattelen mutta en niiden todellisessa mielessä. Ostan kevytjugurttia ja syön sitä ja näkkileipää ja leivänkorviketta pahimpaan mässyttämishimoon. Maanantain punnituksen ja mittauksen jälkeen ehkä jos löytyisi uusi herääminen (jaa who knows, nämä viikot ovat aika stressaavia). Nyt kun tekee aika pitkiä päiviä kuitenkin (tänään lyhyin wohoo, 9,5 tuntia!) niin saa tekosyyn mennä aikaisin nukkumaan. Sentään. En kyllä tajua miten olen edes silloin tällöin lähteä ajoissa kouluun ylilyhyillä yöunilla yläasteella ja lukiossakin. Kai sitä nyt on jo niin vanha : D

Kahvitauolle, unohdin tuoda lisää teetä, paskat. Pitää muistaa huomiseksi, tuo karamellirooibos mitä nyt olen vedellyt ei ole mitään lempiherkkuani nimittäin, yh.