Kello on 13:50.
Aloitin tämän päivän yhdentoista pintaan syömällä lasten kanavihannesriisitsydeemiä+soijasuikaleita+punajuuria+suolakurkkua. Sitten söin appelsiinin. Sitten lähdin markkinoille ostamaan ruisleipää. Sitten tulin kotiin ja söin ruisleipää juuston ja Minilättän kanssa. Sitten kävelin hermostuneena ympäri huoneistoa jaksamatta aloittaa suunnittelemaani siivousta, otin mieltä kolme yötä kiusanneen kauratäytekeksipaketin kaapista ja rojahdin olohuoneen sohvalle. Tuijottelin seinää ja kattoa ja nuoleskelin vähän jokaista keksiä ennen kuin pistelin ne vuorotellen taukoa pitämättä poskeeni. 150g. Yli kuusisataa kaloria. Ajattelin oksentamista, kokeilin taas, mutta en oikein tiedä missä oksennusrefleksini on, se ei nimittäin ole ikinä ollut herkkä.
Tänään olen vielä menossa äitille kahville, pikkuveljen nimipäiville nimittäin: suklaatäytekakkua, omenapiirakkaa...
Ensin ajattelin: paastoan edellisen päivän ja aamun niin sitten saan syödä hiukan!
No, eilinen "paastoaminen" loppui seinään kun menin äitille tyhjentämään vanhaa huonettani. Ensin nappasin naamaani muutaman kotipihan omenan, se saisi riittää! Sitten söin pestokorpun sen kanssa väiteltyäni hetken, päätin, että on parempi syödä se kuin pahoja Pirkan suklaapähkinöitä. Sitten söin niitä pahoja Pirkan suklaapähkinöitä aika reilustikin. Ja ruispojan molemmat puolet kalkkunan ja Floran kanssa. Ja toisen pestokorpun. Ja lisää pahoja suklaapähkinöitä, sitten myös jauhelihaa jota äiti oli jättänyt paistinpannulle odottamaan pitsojen tekoa. Sitten söin banaanin. Ja palan vaaleaa leipää Floralla. Sitten tulin kotiin ja nassutin muroja maidon kanssa. Ja 3,5 keksiä. Ja sitten olisin halunnut vielä syödä tänään päivänsä päättäneet kauratäytekeksit, mutta kävinkin nukkumaan.

Ei aina voi antaa itselleen "uusia alkuja", sen on luovuttajan puhetta : < ei tästä enää voi päästä eteenpäin, jos ei kokonaan kynnä koko maata puhtaaksi. Onnistuin tiputtamaan muutaman hikisen kilon, nyt olen vaan lihonnut ja tuskaillut sen kanssa. Miten voikaan tehdä itsensä näin onnettomaksi?

Nyt ei enää tee mieli syödä - ei hetkeen. Ei ole kaapissa muuta hyvää kuin sitä tuoretta ruisleipää, mutta... se ei ole niinkään "hyvää"=rasvaa, sokeria, kaloreita. Haluaisin kovasti pitää karkkipäivän, mutta miten se on mahdollista kun syön näin jatkuvasti? Ei millään kerkeä pääsemään siihen autuaaseen "karkkipäivän" hekumointiin jos kerta koko ajan on paha mieli mässyttämisen takia ja tulee huono omatunto.