...tänne

Kello on 13:50.
Aloitin tämän päivän yhdentoista pintaan syömällä lasten kanavihannesriisitsydeemiä+soijasuikaleita+punajuuria+suolakurkkua. Sitten söin appelsiinin. Sitten lähdin markkinoille ostamaan ruisleipää. Sitten tulin kotiin ja söin ruisleipää juuston ja Minilättän kanssa. Sitten kävelin hermostuneena ympäri huoneistoa jaksamatta aloittaa suunnittelemaani siivousta, otin mieltä kolme yötä kiusanneen kauratäytekeksipaketin kaapista ja rojahdin olohuoneen sohvalle. Tuijottelin seinää ja kattoa ja nuoleskelin vähän jokaista keksiä ennen kuin pistelin ne vuorotellen taukoa pitämättä poskeeni. 150g. Yli kuusisataa kaloria. Ajattelin oksentamista, kokeilin taas, mutta en oikein tiedä missä oksennusrefleksini on, se ei nimittäin ole ikinä ollut herkkä.
Tänään olen vielä menossa äitille kahville, pikkuveljen nimipäiville nimittäin: suklaatäytekakkua, omenapiirakkaa...
Ensin ajattelin: paastoan edellisen päivän ja aamun niin sitten saan syödä hiukan!
No, eilinen "paastoaminen" loppui seinään kun menin äitille tyhjentämään vanhaa huonettani. Ensin nappasin naamaani muutaman kotipihan omenan, se saisi riittää! Sitten söin pestokorpun sen kanssa väiteltyäni hetken, päätin, että on parempi syödä se kuin pahoja Pirkan suklaapähkinöitä. Sitten söin niitä pahoja Pirkan suklaapähkinöitä aika reilustikin. Ja ruispojan molemmat puolet kalkkunan ja Floran kanssa. Ja toisen pestokorpun. Ja lisää pahoja suklaapähkinöitä, sitten myös jauhelihaa jota äiti oli jättänyt paistinpannulle odottamaan pitsojen tekoa. Sitten söin banaanin. Ja palan vaaleaa leipää Floralla. Sitten tulin kotiin ja nassutin muroja maidon kanssa. Ja 3,5 keksiä. Ja sitten olisin halunnut vielä syödä tänään päivänsä päättäneet kauratäytekeksit, mutta kävinkin nukkumaan.

Ei aina voi antaa itselleen "uusia alkuja", sen on luovuttajan puhetta : < ei tästä enää voi päästä eteenpäin, jos ei kokonaan kynnä koko maata puhtaaksi. Onnistuin tiputtamaan muutaman hikisen kilon, nyt olen vaan lihonnut ja tuskaillut sen kanssa. Miten voikaan tehdä itsensä näin onnettomaksi?

Nyt ei enää tee mieli syödä - ei hetkeen. Ei ole kaapissa muuta hyvää kuin sitä tuoretta ruisleipää, mutta... se ei ole niinkään "hyvää"=rasvaa, sokeria, kaloreita. Haluaisin kovasti pitää karkkipäivän, mutta miten se on mahdollista kun syön näin jatkuvasti? Ei millään kerkeä pääsemään siihen autuaaseen "karkkipäivän" hekumointiin jos kerta koko ajan on paha mieli mässyttämisen takia ja tulee huono omatunto.

Olisin eilen voinut tulla kertomaan kuinka hyvin olen onnistunut pitämään syömiseni paikoillaan. No ei ollut vielä nettiä. Tänään pääsen, mutten voi kyllä sanoa todellakaan samaa. On ollut ihan järkyttävä ahmintapäivä. En tajua.
Asun nyt yksin. Olen kärsinyt kaksi viikkoa hirveästä mania -> insomniajaksosta. Nyt taas en millään viittisi käydä nukkumaan kun ei kerta välttämättä tarvitse olla aikainen lintu eikä ole väliä vaikka ottaisin Tenoxin mihin aikaan hyvänsä, ei tarvi kituuttaa yötä hereillä.

Söin kymmenen-yhdentoista maissa luumun, jonka kaveri tarjosi omistaan koulussa. Sama kaveri tarjosi myös lakusuklaapalleron, sitten nappasin naamariin muutaman Läkerölin mustikkakarkin. Luulin että päivä oli menossa hyvin: olin saanut yön nukuttua kiitos nukahtamislääkkeen, olin ehtinyt aamulla bussiin kun kerta olin polkaissut kiireissäni pyörällä pysäkille, sisko, veli ja kaveri oli tulossa illalla syömään luokseni tortilloja... Tulin kotiin tietenkin erittäin väsyneenä, kai se valvominen nyt väsyttää, vaikken sitä tässä levottomassa olotilassa taas muistakaan. Oli tarkoitus pitää hevipäivä+2 tortillaa. Ensimmäisenä kun tulin yhdenmaissa sisään ovesta, marssin jääkaapille ja nostin mikroon eilispäiväisen soija-linssi-mössökän ja uskottelin itselleni, että kyllähän se nyt hevi-osastoon luetaan. Eikä muuten lueta. Ajattelin olla tyytyväinen itseeni kerrankin silti, otin sen ja kilon jugurttipurkin kainalooni ja linnottauduin makuuhuoneeseeni syömään. Jugurttia söin ehkä perus 1,5dl. Sitten söin hapankorppua, vetosin siihen, että tämän verran suunnilleen muka syön koulussakin. Sitten söin pullaa kaksi viipaletta, oli tarkoitus olla hyvää tarjottavaa myös kaveria varten. Söin toisetkin kaksi palaa. Ja sen jättimäisen valmiiksileikatun kantaviipaleen. Sitten makailin sängylläni, kuuntelin musiikkia ja katsoin ohjelmia koneelta. Tein ruuat sillä aikaa kun odottelin vieraita saapuviksi. Olin niin täysi että olin varma että pärjään kyllä aika vähällä. Söin kahden munkin keskuksen, jotka olin myös varannut kaveria varten. 
Söin niin että tuli jo täysinäisen paha olo ja aloin vähän turpoamaankin. Olin siis tätä ennen jopa ihmeissäni kun en ollut niinkään turvoksissa syömisestä, vaikka vaaka näytti 2 kiloa lisää heti sen ensimmäisen mättämisen jälkeen kuin mitä se näytti juuri ennen kuin aloin syömään. (kerron kohta lisää vaa'asta) Olin varma että edes teetä en kyllä jaksaisi juoda.
Otin vettä ja linnottauduin taas sänkyyni kun jäin kahdeksan aikaan yksin. Alkoi tehdä mieli jotain. En mennyt ottamaan. Kello yhdeltätoista menin. Söin piparinkulman ja 40g riisikakkuja ja ketsuppia.  Nyt vain röystäilen ja yritän vedellä kipeää vatsaani sisään. Juuri näin.

Ostin maanantaina uuden digitaalivaa'an. Tuli aika paska olo: ehkä keskiviikkona painoin 69,5 kiloa sen mukaan. Not good. Muutenkin olen taas 70-kilon puolella lähes koko ajan, ajatella miten on voinut olla eroa lähes 4 kiloa edellisen vaa'an kanssa, tuo on kyllä oikeassa, mittasin sokeripussin kanssa; sain lukemaksi 0,9 kiloa. Niinpä niin.
Tämä yksinasumisen aloitus on mennyt aika perseelleen, en ole ehtinyt no, muuta kuin syömään niin maanperkeleesti. Syömään ja turpoamaan, kärsimään unettomuudesta, käymään lääkärillä, syömään paria eri lääkettä, lintsaamaan koulusta, jättämään tavaroiden purkamiset kesken... Sain maanantaijumpan aloitettua, jotenkin perseestä että sitä on vain maanantaisin, miten minä muka saan kulutettua mitään muina päivinä? En minä ole edes stepperillä ole saanut poljettua askelta, olen tullut niin laiskaksi ja välinpitämättömäksi laihtumisen suhteen, vaikka se onkin se mitä todella haluan, sen tiedän. Haluan että oloni on parempi, haluan etten näytä järkyttävältä ihralta toisten silmissä. Vaikka en kai näytä, näytän vain suurelta, koska sitä minä olen. Siitä voin kyllä olla omalla tavallani onnellinen etten ole löllyrasvainen ja oikea laardikasa, olen vain I S O. Turvonnut. Iso. ISOISOISO.

Huomenna haluan nukkua pitkään. Sitten juon mukillisen mehukeittoa, otan vitamiinit ja polkaisen äitille pakkaamaan rojujani lähes koko päiväksi. En koko päiväksi, koska siinä jossain vaiheessa se muistuttaisi, että kyllä sitä ruokaa saa. Tulen kotiin ja jos jaksan, soitan kaverille, saisi kyllä viedä minut ulos taas, en ole pitkään aikaan ollut. Siis jos en ole ihan kamalan valtava sillä hetkellä, en minä muuten viitsi. Jos olen/jos se sanoo ei kerta en ole se kaveri jonka kanssa se lähtisi vaikka neljältä yöllä kesken yöunien minne vain kunhan käsky käy, otan Tenoxia ja nukun sunnuntain puolelle. Sunnuntaina käyn markkinoilla ostamassa leipää ja varmaan jos löytyy hyviä vihanneksia niin niitä. Pyörävarauksella kuitenkin. Sitten haluan mennä jonnekin, en edes oikein välitä minne, kunhan en joudu olemaan paikallani, etten vaan voi syödä, haluan paastota kaksi päivää mehukeitolla, vaikka tiedän, ettei minusta olekaan siihen. Vai onko? En enää tiedä kuka olen, nimittäin. Nyt saa kyllä luvan olla. Sunnuntaina menen käymään pikkuveljeni nimipäiväkakulla, tosin. Huh. Saan syödä siellä, osaan kyllä siinä vaiheessa hillitä kun en ole vastuullinen ruuanomistaja. Sitten paastoan loppuillan. Ja maanantain. Ja maanantaina menen sinne jumppaan.

En oo laihtunut kuukaudessa yhtään. En ole kyllä lihonutkaan, mutta EN OO LAIHTUNUTKAAN. Oon vaan mässyttänyt ruokaa ja viime viikkoina jopa söin pullaa ja paahtoleipää ja muroja... wth? Vastahan minä vetelin alle 600 kalorilla ja nyt vaan oon sitä mieltä että joo, ei oo nälkä, tekee ehkä vähän mieli syödä... SYÖN ! Että semmosta. Ei, tässä ei ole kyse mistään "puutostilan" korjaamisesta, ei tosiaankaan, siitä olen kyllä pitänyt hyvän huolen etten ole jäänyt liian vähälle (missä välissä kaikelta pupeltamiselta olisin voinut edes jäädä?).

Nyt on tämä viimeinen viisi päivää jäljellä ennen uuden suunnitelman käyttöönottoa. Tein syyskuuta varten A4 paperille kartan jonka jesaroin OMAN jääkaappini oveen, naulaan vaikka sen kaapin umpeen ettei varmasti tule kurkkailtua liian tiheään (tuskin siellä kamalasti mitään ruokaa tulee olemaan, tätä rahavajetta kun on tiedossa kuitenkin). Tänään söin sen perusjugurtin aamupalaksi leseiden kanssa, koska on maanantai on työpäivä enkä siis syö ennen kuin menen neljänmaissa kotiin. Silloin syön... tämä on niin vaikea päätös, siellä odottaisi 90 kalorin lihakeitto, mutta taidan jättää sen myöhemmäksi illaksi. Siellä odottaisi raejuusto ja omenasose, siellä odottaisi leivänkorvikkeet ja näkkileipä. Ja äiti, joka ehkä on tehnyt ruokaa. Syön leivänkorvikkeen ja sen päällä ketsuppia. Sitten syön kaksi ruokalusikallista raejuustoa ja yhden lusikallisen omenasosetta makeaksi päälle. Sitten lähden viemään veikan autokouluun ja menen käymään kirjastostossa. Sen jälkeen menen kotiin tekemään kotivakuutuksen Nordean netissä. Ja sitten lähden hakemaan veikan autokoulusta, kysyn haluaako se mennä käymään kaupassa, ostan Cola Lightia, juon siitä puolet, syön kotona sen keiton, juon loput, teen stepperillä 4000 ja katson Stratosphere Girlin tai vaihtoehtoisesti kun veikka pelaa, ei voi tietää ennakkoon pelaako se, vaikka sen suhteen voi aina veikata kovillakin panoksilla.

EN SYÖ.

Eilen kun menin töistä kotiin vedin naamaan sitä vesimelonia taas, syön sitä ihan hullunlailla. Söin myös 2 puolta ruispalaa ja siinä päällä 17% kermajuustoa jota olin hiukkasen jääkaapista himoinnut, ja pari salaatinlehteä + kirsikkatomaattia kotikasvimaalta. Ainiin ja join myös n. 3dl melkein maitoa + mansikkamakupillin mutta se pilli kyllä oli suuri erhe, ihan kuin ne muka olisi hyviä o___O
Veivasin stepperillä 4800 askelta (no n. 4000 koska aamulla olin tehnyt pienet pohjat laitteeseen), nukkumaanmennessä pyöri niin maanperkeleesti päässä ettei uni meinannut tulla: joka kerta kun liikutti päätään rupesi pyörryttämään. Suunnilleen jouduin konttaamaan vessaan tyhjentämään rakkoani. Ei ollut elämäni parhaita hetkiä, mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

Tänään aamulla nakkasin naamaani jugurtin+leseet, koulussa nassutin ison kasan porkkanaraastetta, porkkana- ja pinaattipihvin, jotain munakastiketta kaiketi (en ole vielä oikein saanut selville mitä se "kasvisruuan kastike" on, mutta valkoista se joka tapauksessa on...), pienen sämpylän ja ruisleivän, jonka otin erehdyksissäni kun en ensin tajunnut niitä sämpylöitä edes olevan (halusin sämpylän, tiedän että se on itsepetosta). Jälkiruuaksi oli vaniljakiisseliä ja viinimarjoja. Olen nyt päättänyt nannata koulussa, sitten ei kotona (tämä koskee siis muuttamisen jälkeistä aikaa enemmänkin) tarvitse syödä kuin jugurttia tai jotakin muuta nestemäisempää ja hedelmiä/vihanneksia.

Aamulla oli maailman pahin teiniangstiolo, jos olisin vielä lukiossa olisin taatusti jättänyt menemättä. En edes muistanut kuinka kamalaa se masennuspaska voi ollakaan heti aamusta. Nieleskelin kyyneleitä ja suttasin ripsaria silmään, tuintui etten kyllä pysty ajamaan kouluun sitä 20km matkaa mutta puristettava se oli. Olin vähän myöhässä, kiroilin kuin paatunut merimies jollekin helvetin "leikkikokeelle" ja vittusin ympärilleni, juoksin kusella ja sitten olikin ruokailu, piristyin vähän: aurinko alkoi paistaa, se selvittää pääni hetkessä. Lähdin tunnin aikaisemmin koulusta (ensin meinasin että lähden jo ruokailun jälkeen mutta sitten oli opontapaaminen ja se vähän venyi se), kävin kotona syömässä puolikkaan omenan ja yhden siivun melonia, heitin sen omenan toisen puolen silputtuna eväsrasiaan meloniviipaleiden ja Lapin miniperunarieskan seuraksi, vaihdoin paidan kun tuli yltiökuuma (illalla/yöllä varmaan vaihteeksi ukkostaa...) ja lähdin hyvillä mielin töihin.

Ja nyt on... kai ihan hyvä olo, enpä tiedä. Tein 50 vatsarutistusta (n. 25 keskelle ja 25 kiertoina sivulle) ja se aina hiukka piristää vaikken meinannut jaksaa kun on kuitenkin aika vetämätön. Se viime yö oli kauhua. Ja tänäkään yönä ei paljoja saa nukuttua kun kerta menen kotiin 8 maissa, ehkä käyn kaupasta ostamassa jugurttia ja mehukeittoa ensin, en ole vielä päättänyt, saatan tehdä sen myös huomenna kun pääsen kerta 12 koulusta ja tulen siitä taas vaihteeksi töihin. Sitten tulee House jonka varmaan katson ja teen stepperillä, sitten tulee perkele 2 jaksoa Rimakauhua & Rakkautta, pääsee untenmaille vasta 12 jälkeen... että niinpä tietenkin. Pitää ajatella positiivisesti että huominen KOULUpäivä on lyhyt, että saan tehtyä koko 8 tunnin työpäivänkin ja että lauantaina voin mennä töihin siihen aikaan kun huvittaa ja olla niin kauan kuin huvittaa eikä kukaan ole vahtimassa mitä teen (ei tosin ole nytkään HAHHAH). Ja että sunnuntaiksi ja loppulauantaiksi olen suunnitellut itselleni sloganin: "Don't eat, play Sims2!" elikkäs aion maata sängyssä koko viikonlopun ja naputtaa himona sitä peliä jos se ei vaikka tällä kertaa tilttaisi käsiini.

Meinaan koko ajan hypätä jääkaapille hakemaan eväslootaani katseltavakseni, mutta pakko se on nyt tuonne viiteen odottaa kerran jo kotona nassutin sen omenanpuolosen, tämä on vain menkkanälkää, it's all in my head. 

Ensi viikko vielä "II aikaa" jäljellä, pitää löytää intoa tehdä kunnon loppuspurtti ja pudottaapudottaapudottaa kilo, sitten vielä toinen, sitten...