Että joo... eilinen oli aika perseestä. Taino ei se nyt niin kamalan perseestä ollut että kerkesin kuitenkin tekemään stepperillä 5000 askellusta, käyttämään pienoisperäruiskeen ja täyttämään vatsani päälle litralla mansikoita minkään vakavamman sijasta. Perseestä se oli sen takia että ehdin tätä kaikkea toimittaa vain sen takia että odottelin kiltisti kotona että kaverit soittaisivat tulevansa hakemaan kaupunkiin L:n tatuoinnin valmistumisen jälkeen. Ja niinpä minä odotin. Ja odotin. Ja odotin vaikka tiesin ettei ne mitään soita niin kuin ei soita koskaan. Minä olen aina se joka ottaa yhteyttä, siis silloin kun harvoin uskallan ihan vain sen takia etten joutuisi tähän paskaan odottamistilanteeseen. Kivahan se on kun silmät on sen näköiset että mehiläinen olisi luomiin pistänyt. Turvonnut naama, ihan kuin se ei muutenkin olisi jo tarpeeksi pyöreä.
Pakko pienentyä että jotakin saa aikaan vaikkapa kaveririntamalla. Jos ne sitten vaikka pyytäisi mukaan esim. vaateostoksille eikä menisi vaan keskenään? Jos vaikka sitten voisin huoletta lainailla toisten vaatteita pelkäämättä että venytän ne rikki ja saan toiset puhumaan paskaa selkäni takana?

Tähän kaikkeen on nyt matkaa, koska takapakkia on tullut ja runsaasti: vaaka se vain näyttää sen saman 71.6 kg, sitten kun syön jotakin, lukema nousee 500-1000g (ja se vaakaa fuskaa muutenkin, oikeasti olen ainakin kilon painavampi, mutta elän nyt tuon vaa'an ehdoilla siihen ensimmäiseen tavoitepaaluun eli alle 69 kg asti). Enhän minä nyt herranjumala NIIN paljoa syö D 8 Eilen oli niin paha olo niistä mansikoista, äiti raahasi kotiin 5 kg tuoretta mansikkaa ja minulla on niitä tapana vetää napaan tasaiseen tahtiin vaikka kuinka huono olisi : D Vähän hävetti kun olin kumartuneena jääkaapin alakaappiin ja napsin niitä vain suuhuni vilkuillen ympärilleni ettei kukaan vain näkisi : > Mutta ONNEKSI ne nyt on vaan niitä marjoja ja ainakin tulee puolikiloa tuoretta täyteen päivässä tällä menolla - ja kepeästi.

Näin söin eilen:
aamulla: 1 ruispalan puoli+Polar 15% 2 siivua, vähän Flora40, kuppi teetä
töissä: kuppi teetä x2
kotiruuaksi: puuroa (mansikka-vadelma, namnam, Pirkkaa=120ckal), 5 Aakkos-karkkia
myös: 2 paahtoleipää+Polar-kevytlevitettä
illemmalla: ne mansikat, 2 ruispalan puolta+Polar ja 2 kalkkunasiivua

Elikkä paahtoleivät nyt ainakin olisi voinut jättää pois tai sitten vaihtoehtoisesti nuo tuoreet ruispalat... Tasaisesti olen vaan vetänyt 800+ kaloria joka päivä kahden herkuttelupäivän=yli 1000 kaloria, lisäksi. Ei ihme ettei mihinkään tipu paino... Kotona on niin vaikeaa olla varsinkin kun ahdistuneena vain odottelee jotakin tapahtuvaksi. Syö ihan liikoja. Käytiin katsomassa sitä asuntoa ja no, se oli ihan paskainen, paskakikkareikin lillui pöntössä. Mutta ihan mukava pienen työn jälkeen, silti epäilyttää että sitä tulen harkitsemaan edes tosissani. Äitikin on alkanut nyt vähän innostua enemmän tuosta muuttamisjutusta, se kaiveli lehtiä läpi ja soitti parille yksityiselle vuokraajalle ja nyt olisi maanantaina aika sen eilisen paikan läheltä yksiö tarjolla, että sitä odotellessa. Eihän tässä silleen mikään kiire ole muuttaa taloudellisista tai sellaisista syistä mutta alkaa olla kireää tämän syömisen kanssa... meillä kaikki on vähän pyöreämpää sorttia ja minä kun olen aina sentään ollut MELKEEN normaalipainoinen niin taitaa meinata että mitä tuokin tuossa skitsoilee. Mutta itse on tämän aiheuttaneet: äiti murjaisi ollessani 13-vuotias herkkä itkuteini että kyllä minäkin oon alkanut lihoa kun huomautin (no huomautan usein) nuoremmalle pikkuveljelleni että tämä nyt on aivan järkyttävästi lihonut (tällöin oli 6v) eikä tarvi koko aika mättää ruokaa (tämä on meillä sekä elintavoissa että perimässä tämä syöminen) -> no, nyt hän 11-vuotiaana painaa yli 10kg enemmän kuin minä, lähemmäs 15 ! Että kannattiko minuun kohdistaa epäonnistumisen häpeää sen sijaan että olisi puuttunut kauhukakaraveljen elintapojen muuttamiseen silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista ? Jaa'a. Olen nyt vain tyytyväinen että voin aina verrata itseäni sisaruksiini (paitsi vanhempaan pikkuveljeeni joka on aina ollut luonnostaan sairaanloisen laiha; 182 cm ja paino 56 kg tällä hetkellä, sisään painunut rintakehä vielä hoikentaa enemmän... mutta en ole kateellinen, koska tämä veli on pitkälti paras ystäväni eikä parhaille ystäville olla kateellisia, ei ne muuten mitään ystäviä ole jos näin tapahtuu - ei tule verrata kaikkiin).

Tänään aamulla vedin naamaan 2,5 dl mansikoita (aina se syö niitä :P) ja kupin valkoista teetä. Ja nyt pissattaa ja pitäisi malttaa vessan puolelle ja täyttämään tuo kyllä jo aikansa elänyt vesipullo, joka kyllä tänään lähtöö takaisin kiertoon ja käyn ostamassa uuden ettei tarvi omia kuoliaan nuoleskella kaiket päivät.
Voi kun tämä vatsa nyt alkaisi toimia kunnolla, tulee ihan vanha olo kun reistailee paikat: vatsa, toinen silmä kuivuu kun on koko päivän töissä näyttöpäätteen edessä, jalat on tönköt ja jumissa kun joutuu vaan istumaan, turvottelee....... minkähänlainen vaivapesäke olen mummoiässä !