Hahhah minä mitään kertaa vaan eilen syönyt, äiti toi taas viisi kiloa mansikoita mussutettavaksi. Oli maailman paskin päivä muutenkin, psyka oli ainakin 10 minuuttia myöhässä ja kihisin vain kiukkuani ja vastailin töykeästi kaikkiin sen eliminoiviin kysymyksiin että ei oikein kiinnosta. Pitää varmaan vaihtaa psykologia sellaiseen, jolle oikeasti voin avautua, nyt on kolme vuotta mennyt siihen että joka tapaamisen jälkeen on tullut poljettua jalkaa sen takia ettei taaskaan tullut niistä asioista puhuttua jotka OIKEASTI olisi tärkeitä puhuttavia vaan taas kerran samoista miljoona kertaa läpijauhetuista jauhamisista, joiden jauhanta ei tilannetta mitenkään paranna kun ne vaan ei ole minun käsissäni (se millaisia paskiaisia kaverini ovat, se että sain saakelin vähän pisteitä pääsykokeessa jne). Olisin mielelläni puinut pahenevaan mielialaongelmaani ja suostumista mahdollisesti uuteen lääkekokeiluun, unioireitani, iltasyömistäni, tulevaa työttömyyttäni ja oppisopimuskoulutuksen mahdollisuutta. Mutta ei, ei sitten millään. Siinä 20 min aikana en viitsinyt sitten edes aloittaa niistä aiheista, purin vain hammasta ja pyyhin kyyneleitä naamalta niin että oli oikein kiva mennä asuntoesittelyyn kun iho oli punertava ja meikkivoidelänttejä oli vain muutamassa kohtaa jäljellä niin että näytin vähintäänkin leopardilta.

No söin eilen... sen jugurtin, appelsiinin, puuroa (120), 2 Cracottea Polar -sulatejuustolla, mansikoita ja vaniljakastiketta, Fami-suklaapatukan ja 2 viljatyttöleipää kalkkunasiivuilla. Juupa juu. Ja katsoin samalla Dr. Philin laihdutustarinoita-jakson. Ja täydelliset naiset. Ja tein sentään stepperillä jotakin. Ja pyyhin ihokarvat pois sääristä ja käsistä ja kainaloista sillä pahanhajuisella Veetillä. Jospa ei olisi tänään niin paska mieliala. Kaveri tuo yhden meikkiesitelehden, taino palauttaa sen, ehkä, saapa nähdä. Pahin hetki syömisen yli menemisen kanssa on aina 19-21 aikana, sitten kun päätän meneväni nukkumaan ei ole enää mitään ongelmaa.

Ihanaa karkkiturvotus on laskenut. Mutta nyt on sitten menkkaturvotus tilalla. Kyllä tämä tästä, kun viitsisi nuo pillerit laittaa tauolle niin sujuisi sutjakammin ehkä senttien katoaminen vyötäröltäkin. Mutta kun ne ovat aknen takia ja olen laskenut että helpommalla itsetuntoni kanssa pääsen olemalla vähäsen turvonneempi koska aina voi laihduttaa kun että naamani olisi täynnä jättimäisiä paiseita joita ei edes ole ideaa peittää meikein kun ei se mitään kerran hyödyttäisi.

Terveyskeskus ei toimi tässä työhuoneessa, olin aika ihmeissäni kun vaikka kuinka monesti yritin sisään, se vain sammutti koko netin D: Olisin kirjoittanut ylös että tänään aamulla koetin uutta: söin 2 ruispalanpuolikasta kalkkunalla ja Floralla (en juonut teetä, jotenkin nyt on alkanut ällöttää hetkeksi) ja kolme mansikkaa, jospa pystyisin näin paremmin hillitsemään kotisyömisiäni ? En ole useinkaan nälkäinen, syön vain tavasta ja tekemisen puutteesta. Kotiin mennessä en ole nälkäinen niin kuin en ole nälkäinen töissäollessakaan. Niin kuin en ollut lukiossakaan. Tiedän että se etten syö päiväsaikaan saattaa kuulostaa pahimman ongelmani lietsojalta, mutta näin ei ole: viikonloppuna syön päiväruuan. Ja silti syön iltaisin vaikka kuinka. Tämä on nyt vain päässä ja yritys on kova opetella siitä irti varsinkin yksin muuttamisella. Keskiviikkona taas uusi asunnonnäyttö, tuo eilinen ei jotenkin miellyttänyt, siinä oli minimaalinen vessa ja huoneisto oli muutenkin jotenkin ei-viihtyisän muotoinen... toivotaan että toimisi tuo seuraava...

Töitä kai tässä olisi sitten jatkettava vaikkei niitä kamalasti olekaan näin kesäaikaan.