...että jos ei ole motivaatiota tällä tytöllä niin turha sitä on edes kuvitella pystyvänsä ihmesuorituksiin.

Olen kipeänä. Jollakin hassulla tapaa, vilustunut ilman kuumetta ja armotonta (tällä hetkellä) räkimistautia. Mahti-kova imusolmuke on sentään kadonnut eilisen aikana kaulastani, päänsärkykin tällä hetkellä hellittänyt. Ehkä siksi että söin eilen kaksi palaa muhkeaa paahtoleipää? Muroja banaanin ja kotitekoisen vadelmahillon ja maidon kanssa? Kaksi porkkanasämpylää? Kaali- ja maksalaatikkoa? Pakastimesta löytynyttä joulukinkkua? 20% fetaa? Ja kaiken tämän päälle vedin 1,5 litraa vettä. Makasin tuskissani ensin olohuoneen sohvalla, raahauduin keittiön lavuaarin ylle (vessa oli varattuna), siitä takaisin sohvalle ja yritin seurata Riitasointuja (mutta let's face it paska ohjelma), itketti vaan tuskien kanssa, pääsin vessaan ja sitten ei enää oikeastaan oksettanutkaan. Minulla on aika sekava suhde oksentamiseen, en ole koskaan omatoimisesti sitä tehnyt, pari kertaa yrittänyt kun ei ole muutakaan tekemistä ollut mutta silloinkin vain siihen yhteen kakomiseen asti, sitten on loppunut mielenkiinto kun en oikeasti haluakaan miksikään oksentajaksi ruveta, sehän tarkoittaisi että minulla on lupa noihin ahmimisiin. Ja kun ei ole. Bulimia ei laihduta, antaa vain väärää turvantunnetta.
Tiedän että minulla on syömishäiriö mutta en osaa määritellä sitä jo annetuin termein. Näin yöllä kahta eri unta sosiaalisesta syömisestä. Pelkään sosiaalista syömistä. Ajattelen vain sitä että syyskuussa pääsen muuttamaan omaan kotiin eikä enää tarvitse syödä kun ei osta ruokaa. Mutta kuka sitä nyt ajattelee että joku 70-kiloinen muka olisi syömishäiriöinen? Nauraa vain hihaansa ja pyörittelee vaivihkaa silmiään.

Olin eilen 10 tuntia töissä, sitten iskä vei ostelemaan mikroa ja kahvinkeitintä (sanoin: "En tarvii kahvinkeitintä, tuokoot omat pikakahvinsa jos huvittaa juua!", äiti sanoi: "Kyllä meinasin sulle ees sellasen pienen keittimen ostaa.") ja leivänpaahdinta jne ja sitten vielä katselemaan sänkyjä vaikka väitin väittämistäni että ostan Jyskistä sen 250e maksavan parisängyn (jenkkisänky) jossa on petari mukana ja että tiedän että muissa kaupoissa on himokallista eikä ole varaa. Iskä muuten osti eilen kaiken, arvasinhan sen valmiiksi, äitikin tilasi sovitusnuken n.250e, ja inhottaa kun tiedän ettei niillä ole oikeasti varaa.
Kuitenkin, kaupoissa kylmästä väristen ja särkevää päätäni hieroskellen ajattelin vain että pakko mennä jo kotiin syömään ettei tule ylilyöntejä. Ja koska en päässyt...tietenkin tuli. Jouduin pakottamaan itseni kävelemään autolta kauppoihin, laskin metrejä seisomapaikastani pelastaviin portaisiin.
Eikä minulla oikeasti ollut nälkä. Ei ollut eilen koko päivänä. Mutta silti halusin sen perkeleen lämpimän aterian vetää naamaani, siis ihan omasta puhtaasta tahdostani. Kaikki muu syöminen oli väliinpitämätöntä pupeltamista telkkarin ääressä, en vain jaksanut lopettaa. Äiti varmaan vahtasi että käynkö oksennuksella tai jotain kun vain vedin ja vedin ruokaa sisääni kaksin kourin. Kyllä minäkin olisin vahtinut.
En saanut itseäni veivaamaan stepperillä vaikka tiesin että siitä olisi tullut parempi olo jossakin paahtoleipien ja porkkanasämppäreiden välissä.

"Sinut tulee hyväksyä sellaisena kuin olet!" -paapatusta. Jos ei tunne oloaan itsekseen sellaisena kuin on miksi kenenkään muunkaan pitäisi hyväksyä.

Päätin että tällä viikolla en laske kaloreita. En edes ajattele kaloreita. No ajattelen mutta en niiden todellisessa mielessä. Ostan kevytjugurttia ja syön sitä ja näkkileipää ja leivänkorviketta pahimpaan mässyttämishimoon. Maanantain punnituksen ja mittauksen jälkeen ehkä jos löytyisi uusi herääminen (jaa who knows, nämä viikot ovat aika stressaavia). Nyt kun tekee aika pitkiä päiviä kuitenkin (tänään lyhyin wohoo, 9,5 tuntia!) niin saa tekosyyn mennä aikaisin nukkumaan. Sentään. En kyllä tajua miten olen edes silloin tällöin lähteä ajoissa kouluun ylilyhyillä yöunilla yläasteella ja lukiossakin. Kai sitä nyt on jo niin vanha : D

Kahvitauolle, unohdin tuoda lisää teetä, paskat. Pitää muistaa huomiseksi, tuo karamellirooibos mitä nyt olen vedellyt ei ole mitään lempiherkkuani nimittäin, yh.